Agilitykoiran fysiikka

Pääsin tammikuun lopussa kuuntelemaan eläinfysioterapeutti Anna Boströmin luentoa urheilukoiran fysiikasta. Annalla on alalta maisterin tutkinto ja hän on parhaillaan tohtorikoulutettavana eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa Helsingin Yliopistossa. Hänen tavoitteena oli jakaa luennolla tutkittua tietoa aiheeseen perustuen. Tässä kirjoituksessa käyn läpi joitakin poimintoja luennolta.

Koira on tehty liikkumaan

Koiran anatomia ja biomekaniikka ovat kehittyneet tukemaan taloudellista liikkumista. Isot lihasmassat ovat rungossa ja raajat usein pitkät ja kevyet. Energiankulutusta vähentää myös jänteisiin ja lannefaskiaan niiden venymisen aikana varastoituva energia, joka vapautuessaan antaa liikkeelle lisää potkua. Muihin liikkumisen hienouksiin lukeutuu muun muassa lapaluu, joka on rungossa kiinni vain lihaksin. Tämän johdosta lapaluu voi liikkua runkoa vasten melko suurella alalla, mikä mahdollistaa pitkien laukka-askeleiden ottamisen. Videolta voit kurkata, kuinka gepardin lapa liikkuu sen ottaessa valtavia laukka-askeleita.

Selkärangan liikkuvin osa lanneranka siirtää voiman takaa eteen. Tästä syystä esimerkiksi jäykkä lanneranka voi estää selän ja takajalkojen normaalin ojennuksen hypätessä ja laukatessa. Luennolla tuli useampaan kertaan esiin se, että myös lihaksiston on oltava joustava ja elastinen liikeratojen sallimiseksi. Lihaksissa tarvitaan lisäksi voimaa, jolla tuotetaan liikettä. Tämän ohella on erittäin tärkeää, että lihaksia pystyy kontrolloimaan ja hallitsemaan — myös liikkeen aikana.

Luennolla käytiin läpi myös eri lihasryhmiä ja -tyyppejä sekä askellajeja. Mieleen jäi päällimmäisenä jäi se, kuinka hieno kokonaisuus koiran tuki- ja liikuntaelimistö on mahdollistaessaan ketteriä ja nopeita kehon liikkeitä. Yhden osan toiminta heijastuu muidenkin kehon osien toimintaan, joten on tärkeä osata huomioida myös yksityiskohdat. Tästä on myös omakohtaista kokemusta Piin kanssa, kun Anna käsittelyssään viime syksynä bongasi sen jäykät etureiden. Tämä kireys esti takaraajaa ojentumasta normaalisti taakse, mikä vaikutti mm. pakaralihasten kehittymiseen ja selän käyttämiseen. Yksilöllisellä hoidolla ja ammattilaisen opastuksella etureidetkin on saatu nyt joustamaan paremmin, mikä vaikuttaa koko takaosaan ja sen käyttöön.

Agilitystä tiedetään vähän

Agilityn kuormittavuutta käsiteltäessä tuli jälleen ilmi, kuinka vähän lajista ja sen vaikutuksista koiriin vielä tiedetään. Esimerkiksi hyppäämiseen liittyviä tutkimuksia on tehty vain suoralla uralla, kun agilityradalla erilaiset käännökset ja viistot lähestymiset ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Ei ole tietoa siitä, onko A-esteellä pysäytys- vai juoksukontakti turvallisempi. Myöskään runsaiden toistomäärien vaikutuksista ei ole tutkittua tietoa. Anna kuitenkin mainitsi, että esimerkiksi hyvä hyppytekniikka on agilitykoiralla toistojen vuoksi huomattavasti tärkeämpi kuin palveluskoiralla, jolle hyppyjä kertyy harrastusuran aikana huomattavasti vähemmän. Luennolla sivuttiin myös lyhyesti samoja kyselytutkimuksia, joita olen käsitellyt blogissa aiemmin (osa 1, osa 2).

Fysiikan kehittäminen

Vaikka koiran rakennetta ei voi muuttaa, voi tavoitteellisella harjoittelulla muokata fyysisiä ominaisuuksia paremmin lajiin soveltuviksi. Kestävyys on perusedellytys kaiken muun harjoittamiselle ja sen kehittäminen ei välttämättä tapahdu arkiliikunnan lomassa, vaan voi vaatia suunnitelmallisuutta. Muita tärkeitä fyysisiä ominaisuuksia ovat voima, nopeus, liikkuvuus, koordinaatio, tasapaino ja proprioseptiikka (asento- ja liiketunto), joita käsiteltiin luennolla tarkemmin. Hyvä fyysinen kunto mm. nopeuttaa palautumista ja laskee vammautumisriskiä.

Nuoren koiran varsinainen harjoittelu ja kuormitus aloitetaan vasta kasvulevyjen sulkeuduttua (isolla koiralla n. 10 kk – aina kuitenkin yksilöllistä). Motorisia taitoja pentu alkaa kuitenkin kehittää aina jo pentulaatikossa ja tutustuminen erilaisiin harjoitteisiin aloitetaan jo nuorena. Demokoirien avulla käytiin läpi eri ikäisille pennuille ja nuorille koirille soveltuvia fysiikkaa kehittäviä harjoituksia. Anna muistutti, että koiran vastetta ja kehonhallintaa harjoituksia tehdessä tulee aina seurata. Toisinaan harjoituksia tai niiden toteutusta pitää muuttaa tavoitellun vasteen saavuttamiseksi. Harjoitukset olisikin aina parasta valita yksilöllisesti tukemaan kullekin koiralle asetettuja tavoitteita.

Koira olisi hyvä valmistaa lajinomaisilla harjoitteleilla varsinaisen lajiharjoittelun lisäksi. Näitä ovat mm. paikoillaan tehtävät harjoitukset, joissa nivelkulmat ovat samanlaisia kuin varsinaisessa lajisuorituksessa. Anna korosti myös kauden jaksotuksen, lämmittelyn, jäähdyttelyn ja levon tärkeyttä. Treenikipu ei ole koiralla koskaan normaalia, vaan varoitus johon pitää puuttua! Myöskin toistuva lihaskireys kertoo siitä, ettei harjoittelu ole tasapainossa.

Suosittelen luentoa lämpimästi erityisesti kaikille agilityharrastajille, jotka haluavat ymmärtää paremmin agilityn vaatimuksia koiran elimistölle ja oppia tukemaan nuoren koiran kehoa ja sen hallintaa pentuiästä alkaen.