Posted on February 6, 2021
Seuraa Instagramissa
Elämää ja harrastuksia koirieni, erityisesti juoniorin Taun kanssa, voi seurata nykyään Instagramissa @caniscuriosus
Posted on January 30, 2018
Annan Larssonin seminaari
Osallistuin Piin kanssa tammikuun lopussa Anna Larssonin vetämään seminaariin, jossa osallistujina oli sekä koiratanssi- että rallytokoharrastajia. Annan oma päälaji on tällä hetkellä HTM, mutta hän on lisäksi kilpaillut freestylessä, tokossa, rallytokossa, agilityssä ja paimennuksessa. Viikonlopun aikana harjoiteltiin niin perustaitoja kuin kisaamiseen liittyviä elementtejä. Annan vahva koulutusosaaminen ja koiraa kunnioittava lähestyminen sekä osallistujien parissa vallinnut positiivinen ilmapiiri tekivät viikonlopusta hyvin onnistuneen.
Seminaarissa vallitsi iloinen tunnelma
Foundation training – vahvat perustukset
Luennolla Anna painotti perustaitojen tärkeyttä. Lajista riippumatta Annan mukaan tärkeitä perusasioita lajista riippumatta ovat:
- vahvisteet
- itsehillintä
- työskentely häiriöiden läsnäollessa
- perustaidot
- HTM:ssä mm. sivuttaisaskellus, pujottelu, pyörähdykset, kohdetyöskentely, etäpalkka
- positiot, temput, tehtävät (lajiosaaminen)
- käyttäytymisketjut
- handling skills: koiran ohjaamisen liittyvät taidot
- kisaharjoittelu
Anna käyttää paljon erilaisia kohteita lajeihin liittyvien taitojen harjoittelussa. Seminaarin aikana harjoiteltiin mm. seuraamispositioihin hakeutumista neljän tassun korokkeen avulla, sivuttaisaskellusta etutassut lankun päällä, takaosan käyttöä etutassukorokkeella ja peruuttamista korokkeelle. Samaa kohdetta voi hyödyntää useissa erilaisissa tarkoituksissa. Esimeriksi sivuttaisaskellusta lankun päällä voi tehdä ohjaajan kanssa vastakkain, missä tahansa HTM:n seuraamispositiossa tai kaukana ohjaajasta.
Kohteita voi käyttää myös peruuttamisen harjoittelussa.
Käytännön koulutuksissa Anna lähestyi koirakkojen toiveita ja haasteita pilkkomalla ne pieniin osiin ja rakentamalla harjoituksia, jossa koirien oli helppo onnistua ja haluttua käyttäytymistä päästiin vahvistamaan. Jos koira ei suoriudu tehtävästä tulee kouluttajan arvioida mm. käyttämiensä palkkioiden arvoa, kilpailevien vahvisteiden eli häiriöiden vaikutusta ja mahdollisten pelottavien tai kipua aiheuttavien ärsykkeiden läsnäoloa.
Kouluta itseäsi kuin koiranpentua
Anna kehotti olemaan armollinen myös itseään kohtaan. Esimerkiksi kisajännitystä varten kannattaa järjestää harjoituksia, jotka ovat itselleen varsinaista kisatilannetta hieman helpompia ja joissa koiraa pääsee myös palkitsemaan. Näin myös koira saa positiivisia kokemuksia tilanteissa, joissa ohjaaja vaikuttaa käyttäytyvän hieman epätavallisesti.
Harjoituksen pilkkominen pieniin osiin on tärkeää vahvojen perustaitojen luomiseksi, mutta tekee kouluttamisesta helpompaa myös ohjaajalle kuin harjoittelussa ei tarvitse keskittyä moneen asiaan samaan aikaan. Näin paitsi koiralle harjoittelu on tehokasta ja hauskaa, mutta myös ohjaaja pääsee kokemaan helpommin onnistumisen kokemuksia.
Valmistaudu kisatilanteeseen
Monet koirakot harjoittelivat viikonlopun aikana kehäänmenoja. Uuteen tilaan meneminen voi olla haastavaa ja itse koen tärkeänä, että yhteistyö tuntuu sujuvalta ja iloiselta jo kehänauhan ylittäessä. Anna kehotti harjoittelemaan uuteen tilaan siirtymiä jo pennun kanssa. Jo pieni ympäristön muutos riittää: harjoitella voi esimerkiksi siirtymällä toiseen huoneeseen tai toiseen kohtaan treenikentällä.
Toisille koirille voi olla tärkeää saada kehään mennessä katsoa ympärilleen kun taas toisille selkeä rakenne ja tehtävä voi olla parempi vaihtoehto. Myös suorituksen ympäristön vilkaisu on Annan mukaan täysin hyväksyttävää: koiralle voi olla hyvin stressaavaa, mikäli sen ei anneta tarkistaa esimerkiksi ympäristössä olevia sille pelottavia ärsykkeitä. Samalla koiralle annetaan mahdollisuus kommunikoida meille omia tarpeitaan. Uudelleen ohjaajaan orientaatiota kannattaa kuitenkin vahvistaa, jotta suoritusta pystyy vilkaisun jälkeen vaivatta jatkamaan.
Kehäänmenon harjoittelu tuo varmuutta kisasuoritukseen.
Aloitusasennossa odottamisesta kannattaa rakentaa suuri arvo ja pitää oma keskittyminen koirassa myös erilaissa ongelmatilanteissa. Koiratanssikilpailuissa esimerkiksi musiikin soittamiseen voi liittyä teknisiä haasteita ja on tärkeää, että näissä tilanteissa ohjaaja pitää ensisijaisesti huolta omasta koirastaan. Ohjaajan ei kannata alkaa oman koiransa häiriöiksi toimimalla kisatilanteessa toisin kuin treeneissä.
Kotiinviemiset Piin kanssa
Piille kyseessä oli ensimmäinen tämän kaltainen seminaari, joten halusin hyödyntää ympäristön erilaisten kisaamiseen ja häiriöihin liittyvien asioiden harjoitteluun. Harjoittelimme paljon kehäänmenoa: rutiinia vuoron odottamiseen, seuraamista kehään erilaisilla häiriöillä kuten taputuksilla, aloituspositiossa odottamista ja musiikin soittamista.
Seminaari oli ympäristönä samankaltainen kisatilanteiden kanssa.
Erityisesti musiikin alkaminen oli Piistä alkuun hämmentävää, mutta muutamalla toistolla epävarmuus muuttui itsevarmaksi kontaktiksi. Arvelin uuteen tilaan siirtymisen olevan Piille haastavaa, mutta seminaarissa se sujui yliodotusten. Koiran lisäksi siis myös ohjaaja sai itsevarmuutta näihin tilanteisiin. Jatkamme asian harjoittelua erilaisissa ympäristöissä!
Lisäksi lähdimme rakentamaan etäpalkkaa eli kehän laidalla odottavaa palkkiotta, jota pystyy käyttämään kisatilanteissa. Ilman erillistä harjoittelua tälläisen palkkion käyttö on koiralle usein suuri häiriö ja lähinnä vaikeuttaa koiran työskentelyä. Anna rakentaa omille koirilleen hyvin vahvan motivaation etäpalkalle vapautukseen ja opettaa koirat luopumaan esim. maahan heitetystä lelusta ilman erillistä vihjettä.
Pii on helposti ryntäilevää sorttia, joten halusin opettaa sille hieman hallitumman rutiinin etäpalkalle siirtymiseen. Käytännöksi valikoitui etäpalkalle seuraaminen, sen luona vapautus ja jauhelihapalkkio purkista. Palkkion ennakointi aiheutti välillä kontaktin katkeamista palkalle mennessä, jolloin palkkio tulikin purkin sijaan taskusta. Etäpalkka rutiinien vahvistaminen on meille tärkeä harjoiteltava palikka ennen koiratanssissa kisaamisen aloittamista.
Oma-aloitteinen häiriöstä luopuminen on harrastuskoiralle tärkeä taito.
Viimeisen treenin käytimme häiriöharjoitteluun: halusin vahvistaa Piin oma-aloitteista häiriöistä luopumista myös tilanteissa, joissa temppu tehdään esimerkiksi kohti häiriötä tai Pii on etäällä ohjaajasta. Useimmat asiat ovat häiriöitä lähinnä ensimmäisellä kerralla, joten ympäristöön putkahteli milloin muki, milloin irtokarkkipussi. Pii valitsi hienosti tehtävien suorittamisen, vaikka häiriöiden tarkistaminenkin ehti välillä käydä mielessä. Pii on niin nopea reaktioissaan, että pidän erittäin tärkeänä, että se osaisi itsenäisesti luopua haivitsemistaan häiröistä ilman erillistä vihjettä.
Kuvat: Leena Inkilä ja Mirja Leinikka
Posted on April 28, 2016
Koiratanssioppia Briteistä
Englantilainen menestynyt koiratanssiesiintyjä Richard Curtis vieraili viime viikonloppuna Suomessa. Hän on voittanut Cruftsissa koiratanssikisoja niin HTM:ssä kuin freestylessäkin useina vuosina ja useammilla eri koirilla. Vuosien saatossa Richard on kilpaillut ja esiintynyt bordercollieden lisäksi portugalinvesikoiran, villakoirasekoituksen kuin chihuahuankin kanssa. Hän on myös koiratanssituomari. Tässä kirjoituksessa muistiinpanojani joistain seminaarissa käsitellyistä teemoista.
Richard on innostava kouluttaja, jonka vankka kokemusta lajista kävi hyvin ilmi.
Vinkkejä koreografian suunnitteluun – Scream the Theme
Richard tunnetaan mukaansa tempaavista, tarinallisista esityksistä, jotka ovat olleet usein myös humoristisia. Huumorinkin onkin hänen mukaansa hyvä tapa saada yleisö ja tuomarit puolelleen! Hauska ja mielenpainuva esitys voi saada pieniä teknisiä puutteita helpommin anteeksi. Koreografian tekemistä käytiinkin läpi lähinnä tarinan tai teeman kautta, vaikka koiratanssiesitys voi Richardinkin mukaan olla myös tanssillisempaa musiikin tulkintaa ilman varsinaista juonta.
Mikäli esityksessä on jokin juoni, sen on Richardin mukaan oltava hyvin selkeä. Liian monimutkainen juoni jää helposti epäselväksi ja hämmentynyt tuomari harvoin ihastuu esitykseen. Teeman tulisi selvitä yleisölle heti esityksen alussa. Esitykselle olisi hyvä pohtia selkeä alku, keskikohta ja loppu, jonka on oltava mieleenpainuva ja saatava aikaan vau-efektin. Parhaimmillaan loppu on jopa yllättävä!
Seminaarissa pohdimme myös tunnusomaisia liikkeitä erilaisiin musiikkeihin. Richard pyysi pohtimaan liikkeitä, jotka tuovat teema esiin vaikka musiikki ja asu poistettaisiin. Liikkeet esitykseen Richard kehotti valitsemaan musiikin mukaan, eikä koiran nykyisen osaamisen pohjalta. Tarvittavat uudet liikkeet koulutetaan koiralle esitystä varten. Monista tutuista liikkeistä kokeiltiin uusia, hieman erilaisia variaatioita. Halutessaan yksinkertaistenkin liikkeiden vaikeustasoa voi nostaa, kun opettaakin koiran tekemään ne ohjaajan selän takana tai nenä ohjaajasta poispäin. Omia koreografioitaan Richard käy läpi hyvin yksityiskohtaisesti ja kyseenalaistaen. Voisiko tämä kohta olla parempi? Miten tämä liike liittyy teeman?
Pujottelussa ohjaaja voi kävellä myös taaksepäin
Sujuvuus kunniaan
Sujuvuutta, kokonaisia selkeitä liikkeitä ja niiden puhtautta Richard piti hyvin tärkeänä. Hän kehotti lyhyiden ja nopeiden siirtymien sijaan tekemään myös kaikista vaiheista kokonaisia, itsessäänkin esittämisen arvoisia liikkeitä. Esimerkiksi seuraamispositiosta toiseen vaihtaessaan koiran voi puolikkaan kierroksen sijaan kiertää ohjaajan ympäri esimerkiksi puolitoista kierrosta ohjaajan samalla tehdessä pienen piruetin. Ohjaajien aivonystyrät joutuivat koville lauantaina, kun jouduimme pohtimaan siirtymäliikkeitä ilman, että saimme käyttää pyörähdyksiä, pujottelua tai ohjaajan ympäri kiertämistä. HTM:ssä sain myös itse neuvon tuoda positioiden vaihdoksiin enemmän vaihtelua ja näyttävyyttä.
Mahdolliset ongelmakohdat on myös hyvä oppia näkemään ennalta jo koreografiaa tehdessä. Tiettyjen liikkeiden toistaminen peräkkäin ohjelmaa harjoitellessa voi ennakoinnin vuoksi tuoda haasteita. Esimerkiksi peruuttaminen ohjaajasta poispäin ja siitä siirtyminen suoraan sivuttaisaskeliin voi johtaa ajan saatossa koiraan, joka sekoittaa liikkeet ja alkaa peruuttaessaan jo valua sivuun eikä peruuta enää suoraan. Tällaiseen kohtaan voi jo sujuvuudenkin kannalta suunnitella jonkin liikkeen väliin tai vaihtaa liikkeitä toisiin. Oman kokemukseni mukaan ennakoinnin kanssa saa toisinaan olla varsin tarkkana ja liikkeiden suorittamisen kriteereistä kannattaa pitää kiinni. Richardin mukaan siitä, että koira tuntee koreografia, on kuitenkin myös hyötyä. Se antaa toisinaan pieniä ohjausvirheitä anteeksi ja tuo sujuvuutta, mutta tasapainoa ennakoinnin ja kuulolla olemisen välillä joutuu hakemaan. Tutun liikkeen tilalla voi harjoituksissa pyytääkin koiralta toisinaan jotain aivan muuta.
Harjoittelimme erilaistissa staattisissa asennoissa, kuten kummarruksesta, pysymistä häiriöistä huolimatta.
Uskottava esiintyminen
Koiratanssissa ei ole kyse pelkästään koiran temppuilemisesta vaan myös ohjaajan esiintyminen on merkittävässä roolissa. Ohjaajan paikoillaan seisoskelun tilalle kannattaa siis suunnitella jotain muuta. Jo musiikkia valittaessa voi pohtia minkä tyyppinen liikkuminen on itselleen luontevaa. Esimerkiksi Richard itse liikkuu mieluummin hieman kyyryssä kuin ryhdikkäänä pää pystyssä ja hän on hyödyntänyt tätä usein valitessaan musiikkejaan.
Mikäli esityksessä on mukana esineitä kuten esimerksi sauva, tulee itse harjoitella esineen käsittely sujuvaksi. Ohjaaja pystyy keskittymään esiintyessään paremmin koiran ohjaamiseen, kun esineiden käsittely on lähes tiedostamatonta. Richard piti tärkeänä, että ohjaajan esiintyminen ja esineiden käyttäminen on uskottavaa. Miekkaa ei löysästi heilutella sinne tänne vaan sillä taistellaan.
Esityksen täsmällisyyteen vaikuttaa koiralle annettujen vihjeiden ajoitus. Mikäli liikkeen haluaa musiikin tietylle tahdille, tulee vihje antaa aavistuksen etuajassa. Oman koiran reaktio- ja suoritusnopeus on myös tunnettava ja osattava ottaa huomioon. Eri liikkeiden erottelun apuna Richard hyödyntää sanallisten vihjeiden lisäksi erilaisia kropan asentoja. Jos koiran halutaan esimerkiksi vuoroin pujottelevan ja tekevän pyörähdyksiä, voi omat jalat asetella niin, että pujottelun aloittaminen on koiralle joko helppoa tai hyvin vaikeaa halutun liikkeen mukaan.
Viikonlopun aikana nähtiin huikeaa esiintymistä ja heittäytymistä, kun erilaisissa harjoituksissa ihmiset heittäytyivät niin ohjaajien kuin koirienkin rooleihin. Kiitokset siis myös iloiselle koiratanssiväelle mahtavasta seminaarista!
Mikäli haluat tutusta koiratanssiin tai olet aloitteleva harrastaja, tervetuloa mukaan 30.5 alkavalle freestylen alkeiskurssille Riihimäelle! Kurkkaa lisätiedot täältä.
Posted on April 7, 2016
Vapaaehtoisesti tassupesulle
Kevään myötä myös kurakelit ja tassupesut ovat taas arkipäivää. Valitettavan monille koirille suihkuun joutuminen on epämiellyttävä kokemus, johon ne välttely-yritysten jälkeen vastahakoisesti tyytyvät. Toistuvat painostavat ja pakotetut toimenpiteet heikentävät eläimen hyvinvointia ja lisäksi vaikuttavat negatiivisesti koiran ja omistajan väliseen suhteeseen. Aivan suotta vieläpä, sillä tassupesusta voi tehdä koiralle mukavan tilanteen, johon se osallistuu mielellään ja vapaaehtoisesti. Samaa lähestymistä voi hyödyntää myös muihin käsittely- ja hoitotoimenpiteisiin.
Ennakoitavuus ja kontrolli
Mikäli eläin ei pysty kontrolloimaan epämiellyttävää ärsykettä esimerkiksi estämällä sen esiintymisen tai väistämällä pois tilanteesta, on tilanne eläimelle hyvin stressaava ja voi johtaa pahimmillaan opittuun avuttomuuteen. Opittu avuttomuus on äärimmäisen kuormittava tila, jossa eläin ei pysty vaikuttamaan epämiellyttäviin tilanteisiin ja passivoituu. Tila heikentää kognitiivisia toimintoja kuten muistia ja oppimista, joihin jo lievempi, mutta krooninen, stressi vaikuttaa samoin. Asiaan kannattaa siis puuttua, vaikka koiran reaktiot olisivat opittua avuttomuutta lievempiä.
Kontrolloitavuuden lisäksi ärsykkeen ennakoitavuudella on merkitystä. Mm. rotat valitsevat mieluummin ennakoitavan sähköiskun ennakoimattoman sijaan jopa silloin, kun ennakoitu sähköshokki on voimakkaampi ja kestoltaan pidempi. Eläimet valitsevat siis mieluummin ennakoitavan suuremman pahan kuin lievemmän, mutta arvaamattoman. Sen sijaan fysiologiset stressin mittarit kuten mahahaavojen esiintyminen, painon putoaminen tai veren kortisoli-pitoisuuden nousu eivät ole yksiselitteisesti osoittaneet ennakoitavia, aversiivisia tilanteita vähemmän stressaaviksi. Ennakoitavuuden sijaan lieneekin tärkeämpää keskittyä ennen kaikkea kontrollin lisäämiseen. Käytännössä kontrolli lisää aina myös ennakoitavuutta ja toisinaan näitä kahta ilmiötä on vaikea erottaa toisistaan.
Epämieluisasta kannattavaksi
Kun haluat vähentää eläimen stressiä jossakin epämiellyttävässä tai pelottavassa tilanteessa, tarjoa sille siis mahdollisuus kontrolloida tilannetta. Samaa lähestymistä kannattaa kuitenkin hyödyntää jo ennen ongelmien ja negatiivisten mielleyhtymien syntymistä. Käytännössä kontrolloitavuus voidaan toteuttaa niin, että eläin voi halutessaan aina poistua tilanteesta tai/ja poistaa ärsykkeen jollain toisella tapaa. Samalla voidaan opettaa koiralle ihmisten näkökulmasta turvallisia tapoja ilmaista itseään, jolloin koira ei joudu etenemään kohti aggressiivista käyttäytymistä paetakseen ahdistavista tilanteista. Tällöin kouluttajan on myös helppo nostaa ärsykkeen intensiteettiä sopivan hitaasti, sillä muutoin eläin poistuu paikalta, eikä enää osallistu harjoitteluun. Sekä ennakoitavuutta että kontrollia parannetaan sillä, että koira omalla toiminnallaan aloittaa epämiellyttävän ärsykkeen. Esimerkkinäi agilitykeinun liike, joka alkaa koiran laittaessa itse painon laudan päälle ja keinu pamahtaa aina maahan asti, jolloin liikerata on ennakoitava.
Pelkästään kontrollin lisääminen, eli esimerkiksi mahdollisuus poistua suihkusta, ei toki saa useimpia koiria vapaaehtoisesti ottamaan osaa pesutoimenpiteisiin. Kuvaan astuu positiivisen vahvistamisen tekniikat, joissa kouluttajan haluamasta toiminnasta seuraa jokin koiralle mieluisa ja tavoiteltu palkkio. Epämiellyttävä ärsyke esitellään ikään kuin häiriönä ja aluksi niin lievänä, että eläin vapaaehtoisesti ja hyvillä mielin valitsee sen sietämisen saadakseen positiivisen vahvisteen eli esimerkiksi ruokaa tai leikkihetken. Koulutuksen edetessä aiemmin välteltävä ärsyke alkaakin ennustaa mukavia palkkioita ja tilanne muuttuu kaikille osapuolille mieluisaksi.
Esimerkki: tassujen pesu
Tässä käytännön esimerkissä tassukohteesta tehdään koiralla on/off-nappi, jolla se voi säädellä suihkun avaamista ja sulkemista. Selkeintä voi olla hyödyntää koroketta, jolle koiran etutassut mahtuvat. Tällöin koiralla on selkeä ja yksinkertainen tehtävä ja samalla omistajalla on helposti havaittava raja, jota seurata: joko koiran molemmat etutassut ovat kohteen päällä tai ne eivät ole. Koiran laittaessa tassut kohteen päälle, suihku avataan, harjoittelun vaiheesta riippuen myös kastellaan koiraa hieman ja tämän jälkeen palkitaan koira esimerkiksi makupaloilla. Noudatetaan siis kaavaa: tassut kohteella -> epämiellyttävä ärsyke alkaa -> epämiellyttävä ärsyke päättyy -> palkkio. Mikäli koira poistuu kohteen päältä ennen palkkiota, jätetään makupala toimittamatta ja odotetaan, että koira palaa itse kohteen päälle. Tämän jälkeen ärsyke toistetaan lievempänä, sillä tavoitteena on päästä palkitsemaan koira kohteen päällä pysymisestä. Koiralle annetaan vapaus myös poistua halutessaan paikalta ja jätetään tällä kertaa koira esimerkiksi eteiseen kuivumaan rapaisine tassuineen.
Vaihe 1: kohteen opettaminen
Erillisessä tilanteessa opetetaan koira ensin tarjoamaan tassujen laittamista kohteen eli korokkeen päälle. Palkitse koira aluksi kohteen huomioimisesta, sitten kohti kohdetta liikkumisesta ja nosta kriteeri vähitellen kohteen päälle menemiseen. Älä ohjaa koiraa houkuttelemalla vaan opeta koira tarjoamaan kohteelle kiipeäminen ilman apuja. Suoritukselle ei tarvitse lisätä vihjettä, sillä pelkkä kohteen esiin tuleminen on tähän tarkoitukseen riittävä vihje. Tavoitteena on, että välittömästi kun kohde osuu maahan koira on innokkaasti laittamassa etutassut sen päälle.
Harjoittele tehtävää parissa eri ympäristössä kuten olohuoneessa, keittiössä ja makuuhuoneessa. Siirry sitten harjoittelemaan kylpyhuoneeseen ja lopulta suihkukaappiin tai siihen paikkaan, missä tulet koiran pesemään. Mikäli koira on kovin epäluuloinen, muista tarjota sille mahdollisuus poistua ja etene hitaasti. Lisää häiriöksi tassujen ja vartalon käsittelyä, jota on myöhemmin luvassa myös pesemisen aikana.
Koiran voi palkita aina kahdella makupalalla: anna ensin makupala kohteen päällä seisovalle koiralle ja heti perään heitä makupala hieman kauemmaksi niin, että koira poistuu kohteen päältä. Tarkkaile sitä, kuinka nopeasti koira palaa kohteelle. Mikäli toiminta ei ole sujuvaa vaan palaamisessa on viivettä, voi olla, että olet edennyt liian nopeasti ja koira alkaa jännittää tilannetta. Saattaa myös olla, että olet vain harjoitellut liian pitkään kerrallaan. Koiran kanssa harjoittelusta kannattaa pitää tauko ja palata harjoittelemaan tilannearvion ja jatkosuunnitelman tekemisen jälkeen.
Vaihe 2: vesihana auki
Tässä vaiheessa harjoitteluun lisätään monille hieman epämiellyttävä ärsyke eli veden suihkuttaminen. Suosittelen käyttämään käsisuihkua, sillä sen saa helposti ja nopeasti pois päältä ja jälleen uudestaan päälle. Muista tuttu kaava: koiran etutassut kohteen päälle -> häiriö alkaa -> häiriö päättyy -> palkkio. Pidä ärsykkeen taso sellaisena, että koira poistuu sen takia korokkeelta aniharvoin, jos lainkaan. Heitä kuitenkin itse toisinaan palkkioksi annettava makupala pois kohteelta, jotta voit tarkkailla kuinka nopeasti koira kohteelle palaa. Häiriötä ei kannata jatkuvasti vaikeuttaa vaan tehdä välillä myös helppoja toistoja.
Suihkuta ensin lattiaa mahdollisimman kaukana koirasta – älä siis vielä kastele koiraa. Siirry vähitellen suihkuttamaan lattiaa aivan koiran vierestä. Mikäli koirasi on jo yhdistänyt suihkuttamisen epämiellyttäväksi toimenpiteeksi, voit aloittaa esimerkiksi lavuaarin vesihanan avaamisesta. Siirry seuraavaan vaiheeseen, kun koira iloisesti suoriutuu näistä häiriöistä.
Vaihe 3: koiran kasteleminen
Nyt on aika alkaa katsella koiran tassuja. Lämmittele ensin edellisen vaiheen helpommilla häiriöillä ja siirry sitten vähitellen kastelemaan pikaisesti koiraa. Voit käyttää kevyttä veden painetta, joka ei ole koirasta yhtä inhottava. Muista tehdä sekaisin helpompia ja vaikeampia toistoja. Mikäli pikaiset tassujen kastamisen sujuvat hyvin, voit alkaa kastella koiraa enemmän ja myös vartalon alueelta. Pää on usein haastavin ja sen kastelemiseen kannattaa totuttaa viimeisenä. Voit alkaa lisätä tarvittaessa veden painetta ja ottaa mukaan ensimmäisestä vaiheesta tuttua tassujen käsittelyä, jotta lian saa paremmin irtoamaan.
Pidä edelleen huoli siitä, että suihkuttaminen päättyy heti koiran siirtyessä pois kohteelta ja koira voi halutessaan poistua tilanteesta. Mikäli koira väistyy pois kohteelta, odota, että se itse palaa takaisin ja toista sen jälkeen ensin helpompia häiriöitä. Tämän vaiheen jälkeen sinun pitäisi pystyä pesemään koira, joka vapaaehtoisesti siirtyy pesupaikalle, odottaa iloisesti kohteella pesun ajan ja mahdollisesti tassujen kuivauksen jälkeen on ryntäämässä uudestaan suihkukaappiin – kuten Piin kanssa viimeksi kävi.
Halutessaan kohteen voi häivyttää pois siinä vaiheessa, kun koira on yhdistänyt tassujen pesun mukavaksi asiaksi eikä yritä enää väistellä vettä. Käytä kohteelta poistumisen sijaan koiran väistämiseen tai pelkoon viittaava elekieltä merkkinä suihkuttamisen lopettamiselle. Kohteen voi myös hyvin jättää osaksi tassunpesurutiineita, eikä sitä tarvitse välttämättä lainkaan häivyttää.
Videolla puolivuotias Pii näyttää, että tassupesulla voi olla varsin mukavaa:
Sovelluskohteet
Samaan tapaan koiran, tai muun eläimen, voi totuttaa moniin muihinkin käsittely- ja hoitotoimenpiteisiin. Mitä oudompaa käsittelyä koira tutulta ihmiseltä kotona hyvillä mielin ja vapaaehtoisesti sietää, sen helpompi käsiteltävä koira on myös esimerkiksi eläinlääkärissä, jossa tilanteen haastavuutta lisäävät esimerkiksi koiran kivut ja vieraampi ympäristö. Näiden asioiden harjoitteluun kannattaa siis panostaa paitsi pentujen myös aikuisten koirien kanssa – koskaan ei ole liian myöhäistä!
Alla muutamia linkkivinkkejä mm. eläintarhoista, joissa eläimille opetetaan usein naksutinkouluttamalla hoitotoimenpiteisiin osallistumista. Merileijonan, puuman tai hyeenan pakottaminen toimenpiteisiin ei käy kovin helposti ja pieniä tarkastuksia varten työläs ja riskialtis rauhoittaminen ei ole järkevää. Mukavat koulutushetket tuovat sekä virikkeitä että auttavat tarkkailemaan eläinten kuntoa. Eläimet voidaan kouluttaa muun muassa vapaaehtoisesti antamaan verinäyte. Tassukohteen sijaan tehtävä voi olla vaikkapa paikoillaan seisominen tai makaaminen tietyissä paikassa. Näilläkin eläimillä on mahdollisuus aina poistua tilanteesta ja monien eläinten kanssa toimenpiteet suoritetaan turvallisuussyistä aidan läpi.
Huomaa myös, kuinka monilla videoilla käsittelyn helpompia vaiheita harjoitellaan runsaasti ja rutiininomaisesti. Näin positiivisesta mielleyhtymästä tulee vahva ja harjoittelussa päästään etenemään eläintä stressaamatta. Edes hieman kivuliaampi kokemus ei romuta yhteistyötä, kun taustalla on suuri määrä mukavia kokemuksia. Yksikään näistä eläimistä ei yritä esimerkiksi verinäytteen ottamisen jälkeen poistua paikalta vaan jatkavat harjoittelua.
Verinäytteen otto leijonalta:
Kirahviantiloopin käsittely ja verinäyte:
Merileijonien ohjaaminen, käsittely ja tutkiminen:
Verinäytteen otto puumalta:
Verinäytteen otto koiralta:
Hyeenojen tarkistus ja toimenpiteissä tarvittavien taitojen harjoittelu:
Lähteet:
Bassett L, Buchanan-Smith HM. Effects of predictability on the welfare of captive animals. Applied Animal Behaviour Science 102 (2007) 223–245
Song L, Che W, Min-wei W, Murakami Y, Matsumoto K. Impairment of the spatial learning and memory induced by learned helplessness and chronic mild stress. Pharmacology, Biochemistry and Behavior 83 (2006) 186–193
Posted on February 24, 2016
Agilitykoiran fysiikka
Pääsin tammikuun lopussa kuuntelemaan eläinfysioterapeutti Anna Boströmin luentoa urheilukoiran fysiikasta. Annalla on alalta maisterin tutkinto ja hän on parhaillaan tohtorikoulutettavana eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa Helsingin Yliopistossa. Hänen tavoitteena oli jakaa luennolla tutkittua tietoa aiheeseen perustuen. Tässä kirjoituksessa käyn läpi joitakin poimintoja luennolta.
Koira on tehty liikkumaan
Koiran anatomia ja biomekaniikka ovat kehittyneet tukemaan taloudellista liikkumista. Isot lihasmassat ovat rungossa ja raajat usein pitkät ja kevyet. Energiankulutusta vähentää myös jänteisiin ja lannefaskiaan niiden venymisen aikana varastoituva energia, joka vapautuessaan antaa liikkeelle lisää potkua. Muihin liikkumisen hienouksiin lukeutuu muun muassa lapaluu, joka on rungossa kiinni vain lihaksin. Tämän johdosta lapaluu voi liikkua runkoa vasten melko suurella alalla, mikä mahdollistaa pitkien laukka-askeleiden ottamisen. Videolta voit kurkata, kuinka gepardin lapa liikkuu sen ottaessa valtavia laukka-askeleita.
Selkärangan liikkuvin osa lanneranka siirtää voiman takaa eteen. Tästä syystä esimerkiksi jäykkä lanneranka voi estää selän ja takajalkojen normaalin ojennuksen hypätessä ja laukatessa. Luennolla tuli useampaan kertaan esiin se, että myös lihaksiston on oltava joustava ja elastinen liikeratojen sallimiseksi. Lihaksissa tarvitaan lisäksi voimaa, jolla tuotetaan liikettä. Tämän ohella on erittäin tärkeää, että lihaksia pystyy kontrolloimaan ja hallitsemaan — myös liikkeen aikana.
Luennolla käytiin läpi myös eri lihasryhmiä ja -tyyppejä sekä askellajeja. Mieleen jäi päällimmäisenä jäi se, kuinka hieno kokonaisuus koiran tuki- ja liikuntaelimistö on mahdollistaessaan ketteriä ja nopeita kehon liikkeitä. Yhden osan toiminta heijastuu muidenkin kehon osien toimintaan, joten on tärkeä osata huomioida myös yksityiskohdat. Tästä on myös omakohtaista kokemusta Piin kanssa, kun Anna käsittelyssään viime syksynä bongasi sen jäykät etureiden. Tämä kireys esti takaraajaa ojentumasta normaalisti taakse, mikä vaikutti mm. pakaralihasten kehittymiseen ja selän käyttämiseen. Yksilöllisellä hoidolla ja ammattilaisen opastuksella etureidetkin on saatu nyt joustamaan paremmin, mikä vaikuttaa koko takaosaan ja sen käyttöön.
Agilitystä tiedetään vähän
Agilityn kuormittavuutta käsiteltäessä tuli jälleen ilmi, kuinka vähän lajista ja sen vaikutuksista koiriin vielä tiedetään. Esimerkiksi hyppäämiseen liittyviä tutkimuksia on tehty vain suoralla uralla, kun agilityradalla erilaiset käännökset ja viistot lähestymiset ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Ei ole tietoa siitä, onko A-esteellä pysäytys- vai juoksukontakti turvallisempi. Myöskään runsaiden toistomäärien vaikutuksista ei ole tutkittua tietoa. Anna kuitenkin mainitsi, että esimerkiksi hyvä hyppytekniikka on agilitykoiralla toistojen vuoksi huomattavasti tärkeämpi kuin palveluskoiralla, jolle hyppyjä kertyy harrastusuran aikana huomattavasti vähemmän. Luennolla sivuttiin myös lyhyesti samoja kyselytutkimuksia, joita olen käsitellyt blogissa aiemmin (osa 1, osa 2).
Fysiikan kehittäminen
Vaikka koiran rakennetta ei voi muuttaa, voi tavoitteellisella harjoittelulla muokata fyysisiä ominaisuuksia paremmin lajiin soveltuviksi. Kestävyys on perusedellytys kaiken muun harjoittamiselle ja sen kehittäminen ei välttämättä tapahdu arkiliikunnan lomassa, vaan voi vaatia suunnitelmallisuutta. Muita tärkeitä fyysisiä ominaisuuksia ovat voima, nopeus, liikkuvuus, koordinaatio, tasapaino ja proprioseptiikka (asento- ja liiketunto), joita käsiteltiin luennolla tarkemmin. Hyvä fyysinen kunto mm. nopeuttaa palautumista ja laskee vammautumisriskiä.
Nuoren koiran varsinainen harjoittelu ja kuormitus aloitetaan vasta kasvulevyjen sulkeuduttua (isolla koiralla n. 10 kk – aina kuitenkin yksilöllistä). Motorisia taitoja pentu alkaa kuitenkin kehittää aina jo pentulaatikossa ja tutustuminen erilaisiin harjoitteisiin aloitetaan jo nuorena. Demokoirien avulla käytiin läpi eri ikäisille pennuille ja nuorille koirille soveltuvia fysiikkaa kehittäviä harjoituksia. Anna muistutti, että koiran vastetta ja kehonhallintaa harjoituksia tehdessä tulee aina seurata. Toisinaan harjoituksia tai niiden toteutusta pitää muuttaa tavoitellun vasteen saavuttamiseksi. Harjoitukset olisikin aina parasta valita yksilöllisesti tukemaan kullekin koiralle asetettuja tavoitteita.
Koira olisi hyvä valmistaa lajinomaisilla harjoitteleilla varsinaisen lajiharjoittelun lisäksi. Näitä ovat mm. paikoillaan tehtävät harjoitukset, joissa nivelkulmat ovat samanlaisia kuin varsinaisessa lajisuorituksessa. Anna korosti myös kauden jaksotuksen, lämmittelyn, jäähdyttelyn ja levon tärkeyttä. Treenikipu ei ole koiralla koskaan normaalia, vaan varoitus johon pitää puuttua! Myöskin toistuva lihaskireys kertoo siitä, ettei harjoittelu ole tasapainossa.
Suosittelen luentoa lämpimästi erityisesti kaikille agilityharrastajille, jotka haluavat ymmärtää paremmin agilityn vaatimuksia koiran elimistölle ja oppia tukemaan nuoren koiran kehoa ja sen hallintaa pentuiästä alkaen.
Posted on December 23, 2015
Riemua rapisevasta lelusta
Joulun kunniaksi koirallekin pukinkonttiin jotain hauskaa! Yhteiset leikit uusilla leluilla riemastuttavat varmasti monia koiria. Leluja pystyy askartelemaan helposti ja nopeasti myös itse. Tämän lelun valmistamiseen et tarvitse edes ompelukonetta! Lelun sisällä rapisee hauskasti tyhjä muovipullo.
Tarvikkeet
1 pörrösukka
1 puolen litran juomapullo pehmeästä muovista
pala fleeceä
Vaiheet
1. Leikkaa fleecestä suikaleita, joiden pituus on reilu 30 cm ja leveys esimeriksi 2-3 cm.
2. Valitse yksi suikale, jonka tule sitomaan sukan ympäri (kuvassa vihreä). Solmi muut suikaleet siihen kiinni houkuttaviksi koristehapsuiksi (kuvassa siniset). Yhteen aloitussuikaleseen kannattaa kiinnittää korkeintaan neljä-viisi koristesuikaletta, jotta solmun sukan ympärille saa riittävän tiukaksi. Jos haluat runsaasti hapsuja, voit tehdä kaksi samanlaista aloitussuikaletta.
3. Laita tyhjä pullo sukan sisään ja solmi koristeltu fleecesuikale tai useampi tiukasti sukan suu ympärille.
4. Leiki koirasi kanssa!
Yhdestä sukkaparista näpertää samalla vaivalla kaksi lelua. Huomioithan, ettei lelu välttämättä kestä hurjan rajua repimistä eikä sitä kannata jättä useimmille koirille yksin nakerrettavaksi.
Iloisia yhdessäolon hetkiä Jouluun!
Posted on December 21, 2015
Mikä ihmeen Rally-FrEe?
Rally Freestyle Elements on Suomessa varsin tuntematon koiraharrastuslaji, jossa rally-tokon kaltaisella radalla suoritetaan koiratanssissakin hyödyllisiä temppuja. Suorituksissa arvostetaan tarkkuutta ja käsieleiden vähäisyyttä. Osallistuin Piin kanssa syksyllä Masseterin järjestämällä alkeiskurssille ja innostuin sen myötä kokeilemaan myös lajissa kilpailemista. Pii ei ole vielä kisavalmis, mutta Primalle suurin osa alokasluokan (novice) liikkeistä oli jo ennestään tuttuja. Osallistuimme maailmanlaajuiseen videokisaan, sillä Suomessa lajin kilpailuja ei järjestetä.
Alokasluokan liikkeet sisältävät mm. seuraamista ja käännöksiä oikealla ja vasemmalla puolella, pyörähdyksiä, puolenvaihdoksia, ohjaajan kiertämistä ja pujotteluita. Viimeinen kyltti on aina kumarrus. Ylemmissä luokissa mukaan tulee mm. erilaisia peruutuksia, ohjaajan takana työskentelyä ja sivuttaisaskeleita. Liikkeet suoritetaan rally-tokon tapaan kylteistä koostuvalla radalla määrätyssä järjestyksessä. Rata sisältää aina neljä vapaavalintaista liikettä, jotka voivat olla itsekeksittyjä temppuja tai Rally-FrEe kylteistä poimittuja. Videokisaa varten ratapiirroksen sai reilu viikko ennen videoiden viimeistä lähettämispäivää. Viime hetken harjoituksia ehtii siis hyvin tehdä ja videon voi halutessaan yrittää kuvata useita kertoja. Priman kanssa kuvasimme rataa ihastuttavassa marraskuisessa tihkusateessa. Ensi yrittämällä saatiin kelpo suoritus purkkiin ja jätiin jännittämään tuloksia.
Kukin viidestätoista kyltistä pisteytetään suorituksen laadun mukaan asteikolla 1-10. Pisteitä vähennetään esimerkiksi selkeistä käsimerkeistä. Vapaavalintaisista liikkeistä saa vaikeustason mukaan 1-5 lisäpistettä. Myös seuraaminen, kontakti ja yhteistyö arvostellaan ja kustakin voi saada korkeintaan 10 pistettä. Suorituksen maksimipisteet ovat siis 200. Luokkanousuun vaaditaan kolme vähintään 125 pisteen suoritusta ja samalla saa (Suomessa epävirallisen) RTK1:stä vastaavan R-FE/N -tittelin (Rally FrEe Novice Title).
Priman suoritus oli kovasti tuomarin mieleen. Saimme 198/200 pistettä ja voitimme reilun viidenkymmenen osallistujan luokan. Yksi vapaavalintaisista liikkeistä oli avoimesta (intermediate) luokasta ja sen vaikeusasteesta pisteitä sai kolme viidestä mahdollisesta. Muista liikkeistä saimme täydet pisteet. Laji vaikuttaa oikein hauskalta: sen tehtävät ovat monipuolisia ja niitä pystyy harjoittelemaan mukavasti myös olohuoneessa. Harmillisesti videokisatkin ovat usein alueellisesti rajattuja ja seuraava suomalaisille avoin kisa on vasta kesällä. Paikallisia videokisoja olisi mahdollista järjestää myös Suomessa, mutta osallistujia pitäisi olla vähintään kolme. Ilmoita siis mahdollisesta kiinnostuksestasi lajissa kilpailemiseen – jos vaikka saataisiin keväälle oma kisa!
Lisätietoa lajista löytyy kätevästi Rally Free Elements -nettisivuilta. Kylttien selitykset löydät täältä. Osaan on liitetty videolinkki, jota klikkaamalla pääset kurkkaamaan kyltin suorituksen käytännössä. Masseterin seuraava Rally-FrEe alkeiskurssi alkaa tammikuussa ja pari paikkaa näyttäisi olevan vielä vapaana.
Posted on December 11, 2015
Terveisiä eläinten hyvinvointifoorumista – osa 2
Dosentti Laura Hänninen luennoi Eläinten hyvinvoinnin tutkimuskeskuksen foorumissa eläinten unesta. Tässä omat muistiinpanoni mielenkiintoiselta luennolta.
Unen lyhyt oppimäärä
Unen määrittely kaikki eläinlajit kattavasti ei ole kovin yksinkertaista, sillä eri eläinlajit nukkuvat hieman eri tavoin. Yhteistä kaikille on kuitenkin lepääminen (resting) hiljaa lajityypillisessä asennossa, sekä tyypillinen aivosähkökäyrä ja rytmi. Myös ärsykekynnys on kohonnut, eikä ärsykkeitä käsitellä aivoissa samaan tapaan kuin hereillä ollessa. Unesta myös palautuu nopeasti toisin kuin esimerkiksi talviunesta. Meistä jokaisella on varmasti omakohtaista kokemusta unen välttämättömyydestä. Unen puute sekoittaa tai häiritsee mm. vastustuskykyä, kivunsietoa, stressinsietokykyä, sosiaalisuutta ja oppimista.
Unelle tyypillistä ovat myös sen tietyt vaiheet: uni alkaa non-REM-unella, jota seuraa tiivis ja intensiivinen REM-unen jakso. Tämän jälkeen uni taas kevenee, jolloin eläin voi myös hetkeksi havahtua hereille ja nukahtaa sitten uudelleen. Nuorten eläinten unentarve on aikuista suurempi ja niillä myös unen rytmi eroaa aikuisista. Non-REM-uni voi jäädä alussa kokonaan välistä ja nuori eläin voi vaipua suoraan syvään REM-uneen. Ei siis ihme, että pennut vaikuttavat simahtavat hetkessä sikeään uneen.
Unen syvin vaihe on REM-uni, josta eläin herää hitaimmin. Tästä syystä monilla laiduntavilla saaliseläimillä REM-unen osuus pienempi kuin petoeläimillä: hevosella REM-unen osuus on n. 20% kun koiralla se lähentelee 30%*. REM-unen voi havaita myös ulospäin koiran kipittävinä tassuina ja muuna nykimisenä. REM-unen aikana niskalihas on koirilla kuitenkin rento
Kuten käyttäytyminen muutoinkin myös uni on sopeutunut lajin ekologiseen lokeroon. Esimerkiksi hevonen voi uudelle laitumelle siirtämisen johdosta viivyttää REM-untaan kaksi viikkoa. Rentona laitumella retkottaminen ei uudessa ympäristössä olisi turvallista. Mm. joillain merinisäkkäillä ja linnuilla unessa taas saattaa olla vain toinen aivopuolisko kerrallaan. Lintu voi lentää ja navigoida samalla kun toinen aivopuolisko lepää.
Tutkimuksia varten unen määrää pitää pystyä seuraamaan, mikä vaatii aina ensin aivojen sähköisen toiminnan mittaamista EEG:llä. EEG:tä ja käyttäytymisen analysointia yhdistämällä voidaan löytää myös helpompia mittaustapoja. Hänninen on tutkinut unta vasikoilla, jotka ovat hyvin todennäköisesti unessa, mikäli niiden pää on ollut 30 sekuntia paikoillaan.Tämän johdosta vasikoille on voitu valmistaa niskan liikkumista mittaava kaulapanta, jonka avulla unen määrää voidaan helposti mitata. Sama panta ei kuitenkaan toimi esimerkiksi aikuisella naudalla, jonka pää voi olla pitkiä aikoja paikoillaan myös lehmän ollessa hereillä. Kaikkiaan lepokäyttätymistä on Hännisen mukaan tutkittu varsinaista unta enemmän, sillä lepokäyttäytymisen arviointi ei vaadi EEG:tä.
Unta voivat häiritä useat tekijät. Vasikat esimerkiksi nukkuvat sirpaleisemmin ja enemmän kovalla betonialustalla kumimattoon verrattuna. Unen laatu on ilmeisesti huonompi, jolloin eläimen pitää nukkua enemmän. Epämukavuuden lisäksi myös kipu vaikeuttaa nukkumista. Ikävänä noidankehänä huono uni johtaa kipukokemuksen voimistumiseen. Myös eristyneisyys on haitallista. Vasikat nukkuivat vähemmän sirpaleisesti emän kanssa kuin yksilökarsinoissa. Monilla koirilla unta häiritsee myös uniapnea. Lyttykuonoinen koira voi joutua nukkumaan lelu suussa pitäkseen hengitystiet avoimena.
* Luvut ovat arvioitani luennolla esitetystä kuvaajasta
Posted on December 9, 2015
Terveisiä eläinten hyvinvointifoorumista – osa 1
Eläinten hyvinvoinnintutkimuskeskus järjesti tänä vuonna kahdeksatta kertaa Eläinten hyvinvointifoorumin, joka on yleisölle ilmainen tapahtuma.Teemana oli tänä vuonna eläinten hyvinvoinnille olennaiset käyttäytymistarpeet.
Keskuksen tutkijat Anna Valros ja Laura Hänninen pääsivät puhumaan omista suosikkiaiheistaan: emakoiden pesänrakennuksesta ja eläinten unesta. Lisäksi eläinsuojeluasiamies Sari Salminen kertoi eläinsuojelulain kokonaisuudistuksesta.Kirjoitin lyhyet koonnit Valrosin ja Hännisen esityksistä, sillä niiden teemat ovat läsnä myös koirien kanssa toimiessa, vaikka esitysten esimerkit ovat valtaosin muista lajeista. Tässä ensin sikamaisen kiinnostavaa tietoa.
Pesää rakentamalla hyväksi emäksi
Käyttäytymistarpeella viitataan toimintaan, jota eläin on motivoitunut suorittamaan ja tuottaa turhautumista, mikäli eläin ei saa siihen mahdollisuutta. Pelkän lopputuloksen sijaan itse toiminta on eläimelle tärkeää. Esimerkiksi syöminen on käyttäytymistarve, jota ei voi tyydyttää pelkällä vatsan täyden olon tunteella. Motivaation voi herättää ulkoiset tai sisäiset tekijät tai näiden yhdistelmä. Esimerkiksi sikojen rypeminen on tärkeää ihon hoidolle (sisäinen tekijä) ja lämmönsäätelylle (ulkoinen tekijä: ympäristön lämpötila).
Valros on tutkinut emakoiden pesärakennusta, joka on hormonaalisesti määräytynyttä käyttäytymistä ja käynnistyy synnyksen lähestyessä. Pesänrakennusta esiintyy emakoilla elinympäristöstä riippumatta. Emakko pyrkii rakentamaan pesää jopa porsitushäkissä betonilattialle. Sika käyttää pesänrakennukseen kuitenkin enemmän aikaa, mikäli siihen on tilan ja pesänrakennusmateriaalien avulla tarjottu paremmat mahdollisuudet. Ennen synnytystä emakko on valmis tekemään pesäntekomateriaalien eteen yhtä paljon töitä kuin saadakseen nälkäisenä ruokaa eli se on hyvin motivoitunut pesänrakentaja synnytyksen lähestyessä.
Mitä paremmat mahdollisuudet pesänrakennukseen ovat, sen enemmän emakon hormonitasot (oksitosiini ja prolaktiini) nousevat ja emakoiden emäominaisuudet paranevat. Synnytys on nopeampi (220 vs. 300 min*), kuolleita porsaita syntyy vähemmän (0,4 vs. 1*), maidontuotanto on runsaampaa, emakko on vähemmän reaktiivinen porsaita kohtaan, porsaat kasvavat nopeammin ja emakko varoo porsaita paremmin makuulle käydessään. Valrosin sanoin emakosta tulee parempi emä, kun “hormonihässäkkä” on pesänrakentamisessa käynnistynyt paremmin. Oksitosiinipistoksia käytetään toisinaan sikaloissa porsituksessa apuna, mutta näin annosteltu oksitosiini ei läpäise aivoveriestettä, eikä sillä ole täten keskushermostovaikutuksia. Emakoiden pesänrakennus on hyvin mielenkiintoinen esimerkki siitä, miten kauaskantoiset vaikutukset yhden käyttäytymistarpeen toteuttamismahdollisuuksilla voi olla.
* Luvut ovat arvioitani luennolla esitetyistä kuvaajista
Posted on December 6, 2015
Hauskaa Koiramessuilla
Esiinnyimme Priman kanssa sunnuntaina Koiramessuilla koiratanssin Pohjoismaiden Mestaruuskisojen väliajalla. Prima on aiemmin melko helposti jännittynyt ja ahdistunut suurien koiranäyttelyiden koirapaljoudessa, mikä on ollut yksi syy siihen, ettemme ole viime vuosina hakeneet HTM-maajoukkueeseen. En ole halunnut viedä koiraa tilanteisiin, jotka se kokee ikäväksi vain, jotta pääsisin itse kilpailemaan.
Päätin kuitenkin lähteä esiintymään Messariin, sillä uskoin meidän pärjäävän nykyään paremmin. Päivä näyttelyssä oli myöskin melko lyhyt ja tiukan paikan tullen esiintyminen peruminenkin olisi onnistunut. Siis oiva harjoitustilaisuus, josta selvisimme oikein hyvin. Prima vaikutti päivän päätteksi rennommalta kuin aamulla saapuassamme sen sijaan, että se olisi ollut iltapäivästä stressaantuneempi kuten joskus aiempina vuosina. Kokosin ylös muutamia ajatuksia, joiden uskon olleen avuksi. Keinot ovat usein hyvin koirakohtaisia, mutta näitä pidän Priman kohdalla tärkeinä.
Priman terkut messukeskuksesta:
1.Valmistautuminen
Viimeisimmät päivät ennen esiintymistä pyrimme panostamaan hyvinvointia lisääviin toimintoihin , välttämään posentiaalisesti epämiellyttäviä tilanteita sekä huolehtimaan riittävästä levosta. Kokemukset useidenkin päivien takaa voivat vaikuttaa käyttymiseen, joten edeltävät päivät voi käyttää onnistumismahdollisuuksien parantamiseen heikentämisen sijaan.
Kevythäkki kaivettiin ennakkon varastosta, sillä näyttelyssä häkki tulisi olemaan Priman lepopaikka. Halusin saada yhdistettyä häkkiin ja siellä olemiseen positiivisia tunnetiloja, joten Prima sai häkkiin luita syötäväkseen. Prima päätyikin ottamaan avonaisen häkin nukkumapaikakseen myös kotona.
2. Yhdessä
Näyttely-ympäristössä haastavimpia Primalle ovat siirtymät ahtailla käytävillä, joilla osa koirista saattaa vieläpä pyrkiä tervehtimään. Tilanteita on usein haastava ennakoida, sillä koiria ja ihmisiä saattaa putkahdella milloin mistäkin. Näissä tilanteissa on Prima pärjäsi hyvin, kun se sai tarvittaessa apua ja ohjausta. Vieressä kontaktissa kävely on Primasta mieluisaa ja sitä tehdessään se on myös helpompi sivuuttaa ympäristön ärsykkeet. Tallustellimmekin väkipaljouden joukossa yhdessä naureskellen. Prima myös tarjosi itsenäisesti epäselvissä tilanteissa kontaktia, jolloin saatoin opastaa sitä niin, että tilanteet pysyivät mukavina. Ei ole reilua jättää koiraa yksin tekemään päätöksiä haastavissa tilanteissa! Myös minulle muilta ihmisiltä saamastani tuesta ja kannustuksesta oli apua – kiitos siitä!
3. Ei kiirettä
Vaikka aikataulu tikittäisi päälle, ei kannata tunkea siitä ahtaimasta rakosesta vaan odottaa hetken suman helpottamista. Ehkä jotain toista käytävää pitkin pääsisi kulkemaan mukavammin? Vaikka mahdollisuudet kontrolloida ympäristöä ovat rajalliset, voi omilla valinnoillaan jonkun verran vaikuttaa siihen, millaisiin tilanteisiin koiran päätyy. Miksi tehdä vaikeasti jos voi tehdä kivemmin?
4. Taukojen järjestäminen
Emme vaellelleet tuntikausia pitkin käytäviä vaan pidimme siirtymät reippaina. Väliajat Prima sai viettää mukavasti häkissä, johon sai jauhelihalla täytetyn Kongin evääkseen. Jännittävissä tilanteissa Prima on toisinaan aiemmin jättänyt herkut syömättä, joten pystyin käyttämään häkissä syömistä myös yhtenä mittarina Priman mielentilasta.
5. Palautuminen
Vaikka päivä meni todella hienosti, on se silti todennäköisesti ollut poikkeavuudessaan raskas. Illasta Prima sai nautiskella syömällä luuta ja lepäilemällä rauhassa.
